Maalaiselämää

Eilen ei tapahtunut mitään merkittävää, vietimme vapaapäivää 1/3. Rontti pääsi leikkimään Lunan kanssa koirapuistoon akkojen seisoskellessa umpijäässä puiston laidalla. Misu ja Rocky taas oli isin kanssa järven rannalla ulkoilemassa.

Mutta tänään. Menimme porukoitteni luokse. Sinne se on aina yhtä kiva mennä kun pöydät notkuu ruokaa ja koirilla on tilaa mennä ilman hihnoja niin paljon kun jaloista lähtee. Kyllä väsynyt koira on onnellinen koira <3

Tehtiin sitten koirien kanssa reilun puolen tunnin kävely ihan vaan siinä pihapiirissä, ja ihasteltiin kun tänne eteläänkin on vihdoin tullut LUNTA <3 Mii laik <3 Pahoittelen tärähtäneitä kuvia, yhtä tärähtäneitä ne on kuin omistajansakin.

Misu ja Rontti alkulenkistä

Siinä kävellessä kun katseli ympärilleen huomasi ettei tämä suomen syksy/ alkutalvi näin pakkasaamuisin olekkaan yhtään hullumpi. Kyllä talvi aina yhden kesän voittaa. Mikä on inhottavampaa kun miettiä keäsisin että kuoleekohan koirat kuumuuteen. Tai ne perhanan ötökät.. Voi luoja. Kyllä mä olen niin syksy ja talvi ihminen. 

Lisää kuvateksti

Etsi kuvasta kaksi koiraa ;)

Yllättävän vaikeaa saada kaikki kolme samaan kuvaan..

Tuli mieleeni myös kuinka jännä asia tuo luonto on. Ajatelkaa nyt itsekkin. Kasvit kasvaa keväästä kesään ja sitten tulee syksy ja kaikki kuolee pois. Kyllä tosiaan kaikki on katoavaista.. Kauneus ei kuitenkaan, se vaan lisääntyy lumen tullessa. Voisi vaan tuolla ainakin puoli metriä lisää..

Pohjoistuulia haistellen.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Menipäs kamalan syvälliseksi. No joka tapauksessa emännän piti ehtiä yhdeksi hierojalle joten eikun koirat autoon ja menoksi. No ainakin niin se piti mennä vaan eipä mennyt. Pikainen koiran lasku ja yksi puttuu. No kadonnuthan tietysti oli se perkeleen hirvi joka tekee saman aina kun on kiire. Tietoisena kuitenkin siitä ettei se kauaa ole poissa huikkaus ihmisille että ottaa sen kiinni, tulen 45 minuutin päästä. No niinhän se taas oli tehnyt. Perävalojen juuri ja juuri erottuessa se oli jolkotellut pihaan kaikessa rauhassa kuin ei missään olisikaan ollut.. Myös tälle ongelmalle on jotain tehtävä...

Luoksetulo harjoitukset alkaa olla aikas hyvällä mallilla. Eilen koirapuistossa jätti yhden ainoan kerran tulematta piittaamattomana käskyistä. Hetken päästä uudella yrityksellä se sitten tuli ja monta kertaa sen jälkeenkin. Tänään joka kerta. Nyt olen jatkanut koulutusta tarttumalla joka kerralla pannasta, palkkaamalla ja kehumalla ja päästämällä irti. Edistystä siis havaittavissa.

Kotiin lähdön aikaan ei tietenkään ketään olisi kiinnostanut kiivetä autoon ja lähteä. Ehei. Saat yhden koiran autoon niin toinen karkaa. Muutaman kerran Misun poistuessa kaikki oli kumminkin autossa ja matka kohti kotia alkoi. Takakontista kuului vaan pientä tuhinaa ja tyytväistä kuorsausta.. Luulisi unen maittavan kuuden tunnin juoksun jälkeen...

Tästä aloitimme..

...tästä jatkoimme..

...ja tämä oli lopputulos! Mä voitin ne!

Illalla olikin sitten toisenlaisen painimatsin aika.   Ronttihan meillä tosiaan barffaa. Sille kun ei nappularuoka sopinut, maha jatkuvasti löysällä, paikat jumissa ja silmät vuoti eikä massaa tuntunut tulevan ruuasta riippumatta. Nyt kuitenkin kaikki on toisin. Ostin menneellä viikolla 7 kilon kanansiipi pakkauksen ja kaikkihan ne oli jäätynyt kiinni toisiinsa joten eikun paketti aamulla sulamaan ja irroittelemaan niitä iltasella. Heitin suoraan vaa'an kautta ja pussiin. Ei sitten tarvitse punnailla, senkun vaan heittää kippoon ja nenän eteen..

Misulla ja Rockylla nappulat turpoamassa, Rontin ilta-annos hirvenluita sulamassa ja mulla valkosipuli kana uunissa joten eiköhän me painuta koko porukka syömään ja miettimään mitä huominen tuo tullessaan <3

Viime viikkoa ja viikonloppua...

Viime viikolla sattui taas, tällä kertaa Rontille. Joku oli nappassut Ronttia koirapuistossa silmästä. Joko oksa, toinen koira tai joku muu mysteerinen mörkö...

Koko vilkkuluomi oli turvoksissa ja kääntynyt väärinpäin.. Tuo röpelö on siis sitä rustoa joka kuuluisi olla silmää vasten, ei tollai näkyvillä.. Hoitona silmätippoja. No siitähän se riemu repesikin kun pitäisi tunkea hirven silmään jotain silmätippoja jos toinen osapuoli on tyytymätön päätökseen. No muutaman paininatsin jälkeen se alkoi jo sujua. Tosin ei vieläkään hyvin mutta nyt jo osa menee ihan silmään asti. Kuuria olisi jäljellä vielä tämän viikon loppuun joten ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.. Nyt silmä näyttää erittäin hyvältä, ei punoita ja kääntyilee ihan normaalisti..

Viikonloppuna sitten vapaan jka palkkapäivän kunniaksi päätin lähteä ikeaan josta mukaan tarttui uusi sänky, vanha sänkymme kun on merkattu hyvin tehokkaasti muiden koirien toimesta. No siinä sitä oli palapeliä kerrakseen, mutta säästöä se on pienikin säästö... Onneksi mulla on maailman paras appiukko joka tuli sen kasaamaan mun seuraksi. Eihän siitä yksin olis tullu kun sekundaa ja rumia lapsia..

Rockyn mielestä toiminta näytti vähintäänkin epäilyttävältä joten se pysyi koko 5 tuntisen piilossa..

5 pitkää tuntia siihen meni että saatiin sänky kasaan ja nukkumiskelvolliseksi. Mutta siitä tuli niin hieno ettei näin jälkikäteen harmita yhtään. Onneksi meillä oli oma pikku apulainen joka kyllä tosin väsähti ja oli lähinnä edessä..

Siinä se jaksoi nukkua melkein koko ajan. Mulkoili vaan vihaisesti kun otti osan sen alta.

Maanantaina oltiin sitten taas kuraisessa koirapuistossa. Mukana oli meidän koirien paras koiraystävä, sekarotuinen Luna. Kyllä siellä taas jahdattiin toisiaan ja Rontti oli korviaan myöten kurassa. Se tiesi suihkua miedän koko laumalle ja luulen että Lunakin sai oman osansa kotona.. Siitä sitten kiireen vilkkaa kotiin..
Mukana meillä oli iso taskullinen kanan sydämiä ja sitten oli koko laumalle luoksetulo harjoituksia. Rontti oli ensin sitä mieltä ettei viitsi vaivautua tulemaan mutta kummasti ruoka alkoi motivoimaan ja lopuksi tultiin jo ihan hienosti. Kyllä siitä vielä ihan salonkikelpoinen saadaan kun vaan ahkerasti jaksetaan yrittää..

Esittely

Aloitetaanpa ihan tälläisellä tylsällä teksillä aluksi ja kerrotaan ketä meillä oikein asustaa. 

Ja koska mä olen kohtelias nuori niin aloitan tietysti vanhimmasta.

Siinä on meidän vanhus, Rocky. Rocky on nyt 10, maaliskuussa täyttää 11. Siinä on koira joka otetaan mukaan meitsälle silloin kun halutaan oikeasti löytää lintuja. Lintujen kanssa pitkäjänteinen seisoja, ottaa tilanteen rauhassa ja odottaa käskyä. Näyttelyura jäi hammaspuutoksista kiinni. Kotioiloissa oikein rauhallinen, tosin ruokakuppien kolistessa nuortuu noin 9 vuotta. Saa välillä hepuleita mutta muuten pääosin nukkuu. Ulkoillessa käy tasan tekemässä tarpeensa ja on jo valmis lähtemään kotiin. Tosin uudet paikat saa vanhankin koiran taas nuoreksi ja virtaa riittää edelleen.

Mitzu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Misu, Mitzu, Sipsu, Tuksu... Mitzu kuitenkin on se meidän adhd joka ei väsy koskaan, joka jaksaa kulkea koko päivän perässä, joka on aivan varma että vessassa on taikaovi ja emäntä voi kadota jäljettömiin, joka ei anna edes syödä rauhassa saati laittaa vaatteita päälle koska se voidaan unohtaa kotiin. Misu on nyt 5. Nuorena sillä ei ollut minkäänlaista riistaviettiä vaikka siitä piti tulla niin hyvä lintukoira.. Viime syksynä se kuitenkin innostui linnuista ja nyt viime vuoden aikana ollaan otettu ahkerasti lintukontakteja. Mitzun näyttelyura tyssäsi siihen että toinen kives ei koskaan laskeutunut ja se on siis poistettu. Oikein tottelevainen, hiukan jopa nössö, nöyrä ja nirso.

Rontti on meidän junnu. Reilun vuoden ikäinen laiskiainen. Ehdottomasti kaikista meidän koirista riistaviettisin, malttamattomin kuitenkin. Rontin mielipuuhaa on maata sängyllä koivet kohti kattoa. Hyvin harvoin se nukkuu kuten normaali koirat. Rontilla on alkanut murkkuikä, luoksetulo tätä nykyä hyvin huonoa ja muut koirat pitää saada haisteltavaksi nyt heti välittömästi. Koska kaikki meidän koirat on jämäpaloista kasattu, Rontista kasvoi hirven kokoinen, eikä siis sekään ole näyttelykelpoinen.

Koirien lisäksi meillä asustaa liuta muitakin eläimiä. 5 kania, 3 hamsteria ja joku mies... Kuitenkin eläimet ovat minun hoitovastuullani..