Viime viikkoa ja viikonloppua...

Viime viikolla sattui taas, tällä kertaa Rontille. Joku oli nappassut Ronttia koirapuistossa silmästä. Joko oksa, toinen koira tai joku muu mysteerinen mörkö...

Koko vilkkuluomi oli turvoksissa ja kääntynyt väärinpäin.. Tuo röpelö on siis sitä rustoa joka kuuluisi olla silmää vasten, ei tollai näkyvillä.. Hoitona silmätippoja. No siitähän se riemu repesikin kun pitäisi tunkea hirven silmään jotain silmätippoja jos toinen osapuoli on tyytymätön päätökseen. No muutaman paininatsin jälkeen se alkoi jo sujua. Tosin ei vieläkään hyvin mutta nyt jo osa menee ihan silmään asti. Kuuria olisi jäljellä vielä tämän viikon loppuun joten ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.. Nyt silmä näyttää erittäin hyvältä, ei punoita ja kääntyilee ihan normaalisti..

Viikonloppuna sitten vapaan jka palkkapäivän kunniaksi päätin lähteä ikeaan josta mukaan tarttui uusi sänky, vanha sänkymme kun on merkattu hyvin tehokkaasti muiden koirien toimesta. No siinä sitä oli palapeliä kerrakseen, mutta säästöä se on pienikin säästö... Onneksi mulla on maailman paras appiukko joka tuli sen kasaamaan mun seuraksi. Eihän siitä yksin olis tullu kun sekundaa ja rumia lapsia..

Rockyn mielestä toiminta näytti vähintäänkin epäilyttävältä joten se pysyi koko 5 tuntisen piilossa..

5 pitkää tuntia siihen meni että saatiin sänky kasaan ja nukkumiskelvolliseksi. Mutta siitä tuli niin hieno ettei näin jälkikäteen harmita yhtään. Onneksi meillä oli oma pikku apulainen joka kyllä tosin väsähti ja oli lähinnä edessä..

Siinä se jaksoi nukkua melkein koko ajan. Mulkoili vaan vihaisesti kun otti osan sen alta.

Maanantaina oltiin sitten taas kuraisessa koirapuistossa. Mukana oli meidän koirien paras koiraystävä, sekarotuinen Luna. Kyllä siellä taas jahdattiin toisiaan ja Rontti oli korviaan myöten kurassa. Se tiesi suihkua miedän koko laumalle ja luulen että Lunakin sai oman osansa kotona.. Siitä sitten kiireen vilkkaa kotiin..
Mukana meillä oli iso taskullinen kanan sydämiä ja sitten oli koko laumalle luoksetulo harjoituksia. Rontti oli ensin sitä mieltä ettei viitsi vaivautua tulemaan mutta kummasti ruoka alkoi motivoimaan ja lopuksi tultiin jo ihan hienosti. Kyllä siitä vielä ihan salonkikelpoinen saadaan kun vaan ahkerasti jaksetaan yrittää..