Uutta vuotta, joulua ja sellaista...

Liian pitkä aika on kulunut siitä kun viimeksi olen ehtinyt paneutua netin ihmeelliseen maailmaan. Kummissakin töissä ollut kauheaa rumbaa ja kaiken kruunaa loppuvuodesta tehdyt kaikki tuplavuorot. Olen huono ja laiska ihminen kun en ole vaan jaksanut töiden ja koirien lisäksi kirjoitella.

Paljon on kuitenkin tapahtunut. Aloitetaan nyt kuitenkin vaikka siitä että viikkoa ennen joulua maalla vieraillessamme oli äiti huolimattomasti jättänyt porkkanalaatikot terassille jäähtymään.. No kaikkihan sen arvaa mitä tapahtuu. 7 kiloa porkkanalaatikkoa meni tuulen suojaan hyvin nopeasti. Seuraavana päivnä Rocky oli tukossa joka kuiotenkin saatiin ihan parafiiniöljyllä kotioloissa aukeamaan.

Toisille se kuusen koristelu otti kovinkin voimille..

Jouluaatto sujui rauhallisesti. Koristeltiin kuusta ja sellaista. Iltasella lähdettiin sukuloimaan ja koirat matkusti autossa mukana. Iltapalaksi syötiin yhdessä kinkkua, koirat raakaa ja suolatonta ja omistajat ihan peruskinkkua. Joulupäivänä syömään taas maalle. No ruuan jälkeen sitten riehuttiin koirien kanssa pihalla. Koirat jäi keskenään ulos ja ihmiset siirtyi kahvittelemaan kunnes huomasimme jotain hävinnneen. Kinkku, joka oli jätetty tyrkylle kissanluukun sisäpuolelle oli hävinny koiran suuhun... Hyvä äiti, kyllä sä joskus opit..

No sitten meillä juotiin ja kustiin seuraavat päivät. Ripulia ei ihme kyllä tullut kenellekkään. Onneksi sitä ei ollut jäljellä kuin ehkä kilon verran. ..













Välipäivinä ihmiset työskenteli ahkerasti ja koirat oli päivät kotona. Olisi voinut uskoa että kun eivät viikkoon ollen yksin niin jotain olisi tuhottu. Onneksi kuitenkin hirven luut jätti ajanvietettä niin pitkäksi aikaa että asunto sai olla rauhassa. Rontilla kun on taipumusta yksin jäädessän kehitellä milloin mitäkin..

Uutena vuotena jännitettiin vähän miten Rontti suhtautuu raketteihin, siitä kun ei ikinä tiedä millaisen pelon se vuoden aikana saakaan kehitettyä. Juttuhan kuitenkin loppujan lopuksi kääntyi niin päin että Rocky oli se joka oli aavistuksen hermostunut ja kulki kämppää ympäri. Mitään sen suurempia pelkotiloja ei meillä ollut.

Noin tyytyväisesti meillä nukuttiin pahimpaan aikaan kahdeltatoista..

Puolitoista viikkoa ja lähtee meidän pojat metsälle. Noutoa on taas harjoiteltu pienen tauon jälkeen. Mutta onneksi Rocky tietää mitä tehdä. <3

Uuden vuoden lupaus: Lupaan kirjoittaa useammin ja olla pitämättä näin pitkiä taukoja.